Björkby.

Muutto on hoidettu alta pois ja oon jo vähän kotiutunu uuteen omaan kotiini. Vielä ei oo ehtiny tuleen yksinäistä hetkee, enkä oo varma että tuleeko edes. Jotenkin tää prosessi on vaan käyty niin sataan kertaan jo läpi mun päässä aiemmin, ettei tää todellinen tilanne oikeestaan syökse mua katuojaan enää. Olo tuntuu paljon paremmalta ja vahvemmalta kun tiedän, että nyt se on ohi. Loppuvaiheessa oli enemmän surua ja ahdistusta kun onnellisuutta.. Nyt elämä tuntuu kivalta. Mua ei edes vituta mikään, enkä ahdistu. Oon avoin uusille asioille ja elän itselleni, huolehdin vaan itsestäni. Tuntuu niinkun taakka olis pudonnu harteilta.

Mulla on tosi kiva kotikin. Mikroo en omista vieläkään. Enkä kyllä imuriakaan.. Mutta ei edes haittaa. En oo edes tarvinnu mikroo koko aikana kun oon täällä asunu. Täällä näyttää ja tuntuu kodilta jo, vaikken ookkaan kauaa täällä ollu. Sitten kun saan nää loput jutut vielä toimiin täällä niin kodin tunne vahvistuu. Vielä pitää asentaa siis pyykinpesukone, kotiteatteri, parit lamput, taulut seinille ja netti pitää asentaa. Siis se oikee.. Nyt kikkailen iPhonen kautta netin. Kukaan ei tänne kyllä halua tulla, kun tää on niin kaukana, mutta en mä siihen kuole. :) Kimi tulee vappupäivänä mun kanssa asenteleen noi loput kamat paikalleen. Saa nekin sit alta pois.

Tiedän et ollaan kumpikin onnellisia erillämme. Viikonlopun jälkeen oon ollu entistä vakuuttuneempi siitä, ja oonkin aika onnellinen nyt. Oon ilonen Kimin puolesta. Ja ittenikin puolesta. Varmaan kuitenkin enemmän itteni. :) Ajattelin tällä viikolla mennä tsekkaan alakerran punttiksen, enää en voi väittää etten ehdi salille, kun se on kellarissa. ;) Lenkillekin aion taas päästä. Mua on nimittäin "siunattu" iltavuoroilla tässä seuraavat kaks viikkoo.. En oikeesti tykkää iltatöistä juurikaan ihmeemmin mutta ollaan nyt onnellisia niistäkin. :)

"Mä tiesin, tänä yönä en oo yksinäinen, silmiini sut etsin joukost ihmisten. Sul on punaiset housut, hiukses liehuu niin, vartalosi liikkuu tahtiin musiikin. Ja mä laulan, tänä yönä beibi sä kuulut mulle..."

Uus sivu kääntyy.

Asiat rullaa nyt niin hienosti että melkein alan odottaan minkälainen takaisku tässä vielä voi tulla. :D Kämppä on siis saatu, ja se on vielä ihan huippu! 51,5 neliöinen kaksio ilman mitään myrkynvihreetä keittiöö ja karseeta kylpyammehässäkkävessaa. :) 380 euroa kuussa sisältäen veden ja sähkön. :) Ainoo huono juttu on että se on Vantaalla Koivukylässä, mutta tässä tilanteessa nähtäköön sekin jonkinlaisena plussana... Saanpahan alottaa rauhassa uuden elämän uusissa ympyröissä. :) En mä kyllä osaa sieltä edes kauppaan.. saati töihin. :D Mut onneks on keksitty iPhone ja siinä oleva navi. :D

Pitäis ostaa kyllä sitten parit jutut, kuten sohva (!), imuri, mikro ja kahvinkeitin. Yks ihana divaanisohva olis jo kiikarissa ja se olis espoossa.. mikro ja kahvinkeitin ei vissiin kauheen kalliita oo ja kahvinkeittimen terhi lupas järkkää mulle tuparilahjaks vaikken välttis sitä ees tarvis. :D Äitiltä ja iskältä saan lisää mattoja, jotka on oikeesti mua siellä odottanu jo yli puoli vuotta.. Myös pari kattolamppua tarvii ostaa.

Niille jotka miettii et missä väleissä ollaan erottu nii kyllä, asiat on puhuttu halki eikä huudeta tai kiukutella. Suhtaudutaan tähän niinkun aikuiset, mikä onkin isoin saavutus meiltä moneen vuoteen! Ystävinä me aiotaan pysyä kaikesta huolimatta, onhan se mulle kuitenkin niin tärkee ihminen. Joskus vaan käy näin.

Mutta uskon että musta tulee vielä tosi onnellinen! Oon jo nyt aika tyytyväinen omaan elämääni. :) Ja psssst: saan tänään vilkasta gardenin uusia PALKALLISIA työvuoroja.. ;) Aika jännää. Tein kaks harkkavuoroo siellä raflassa ja sain niin hyvät palautteet kaikilta että olin yhtä hymyä. :) Mun tietotaito on kuulemma ihan kun sellasella joka on ollu töissä kaks kuukautta. :p HYVÄ MÄ!

Nyt suihkuun ja hoitaan näitä asioita. :)

"Tiedän vain sen, että parempi mun on nukkua kapealla sängyllä, ja yksin aamuuni herätä. Uskoisit mua, onnenpäivä nyt sun on, ennen kuin maa on valkoinen, löydät sun arvoisen naisen"

- Jansku

Ojan pohjalta näin, suunta ainoa on ylöspäin.

Elämään olohuoneessa alkaa ilmeisesti tottuun, koska mun mieliala on jo paljon paljon parempi kun kolme viikkoo sitten. :) En enää stressaa kaikesta, ja annan vaan itteni elää. Se, että kaikki meni pieleen, oli ehkä elämän sanelemaa kohtaloa. Annoin jo liki kolme viikkoo aikaa edes puhua asiat halki, mutta sanaakaan en saanu rutistettua ulos Kimistä, joten luovutin ja annan olla. :) Tällä hetkellä oon suhteellisen tyytyväinen elämääni. Vaikka olishan se kieltämättä kiva nukkua sängyssä eikä lattialla. :D Ja elää sitä omaa elämää ihan rauhassa. Asioiden on joskus joka tapauksessa muututtava, eikä ne muutu antamalla anteeks kerta toisensa perään. Nyt pitää vaan olla rohkee ja pitää päänsä. :)

Myös muut on ilmeisesti huomannu mun hyvinvoinnin, koska huomioo mä oon ainakin saanu nyt niin paljon että ihan naurattaa. :D Happy girls are the sexiest, oon kuullu jonkun joskus sanovan?!

Ei mulla muuta. :)