1,5 viikkoa laskettuun aikaan.

Älyttömän jännittävää. Koko ajan oletan valmistautuneeni vauvaan niin hyvin kun voin kunnes se tunne yllättää taas: puuttuuko jotain, oonko unohtanu jotain? Luotan itteeni ja siihen että osaan, mutta silti joku kummallinen epävarmuus puskee välillä jostain esiin. Ehkä se on se jännitys ja kaiken uutuus? Odotan vauvaa ihan hirvittävästi, siitä on tullu mun elämän suurin aarre jo nyt vaikken oo koko tyyppiä edes vielä tavannutkaan. Ihanaa saada oma pieni perhe, josta oon haaveillu kauan. Entisessä elämässä se ei olis koskaan onnistunu, ja näin jälkeenpäin ajateltuna en olis sitä toivonutkaan. Se olis päättyny vaan huonosti, koska alkukin olis jo ollu niin huteralla pohjalla. Musta tuntuu että mun ja Juupen oli määrä tavata vasta myöhemmin, huolimatta siitä että ollaan tunnettu jo kauan. Ehkä me ei oltais oltu valmiita kaikkeen tähän aiemmin. Mutta nyt ollaan ja tiedetään kumpikin mitä halutaan elämältä yleensäkin, ja toisiltamme.

Välillä huomaan toivovani mun kavereille yhtä hyvää tuuria kun itelleni, että nekin kokis tän ilon ja onnen. Joillain niistä on ollu hirvittävästi epäonnee ja se on osaltaan ajanu ystävyydenkin katkolle. Joillekin ystävän onnellisuus on liikaa kun itellä menee huonosti. Valitettavasti oon huomannu sen menevän noin, vaikka sanovatkin ettei muiden onnellisuus heitä haittaa. Kyllä sen huomaa että haittaa... Ehkä vielä kuitenkin niillekin suodaan onni, ja asenne jolla onni saavutetaan. :)

Oon oppinu, että raha ja rakkaus ei kulje käsi kädessä. Mutta mulle onkin aina ollu tärkeempää se rakkaus. Rahaa tulee ja menee, mutta kun on joku, jonka kanssa olla köyhä mutta onnellinen, on tärkeempää kun mikään muu. Pitää osata nauttia elämän pienistä asioista. Mulle niitä on puhdas koti, lämpö, rakkaus, perhe, yhdessäolo ja pienet sanat ja kosketukset.

<3

Kevät tuli, lumi suli.. Tai sitten ei.

Viime viikolla olin vakuuttunu, että mennään kovaa vauhtia kevättä kohti. Oli melko lämmin ja lumet oli sulanu, tietkin alko oleen jo kuivat. Lauantaina kun heräsin, näin ikkunasta akneen lumisateen. Että se siitä keväästä tällä erää.. Tänäänkin sato lunta, pakkastakin on luvattu loppuviikoks. Mutta päätin etten lannistu. 

Tällä viikolla pitäis mennä ettiin yläkertaan oikeen sävystä laminaattia, jotta voidaan vihdoinkin jatkaa remonttia. Suunnitelmat on muuttunu sen verran että meidän makkari siirretäänkin perimmäiseen huoneeseen ja poitsun huone tulee etummaiseen. Joko mä edes kerroin että vauva on poika?! Onhan se jo tiedetty pitkän aikaa. <3 Tähän samaan syssyyn pitäis ostaa terassin puutavarat, että sitä voi alkaa rakentaan heti kun lumet sulaa. :) Oon visioinu meille jo grillikatoksenkin uuteen uskoon, tarvitaan sellanen paviljonki. Ja mä haluisin pienen kasvihuoneen mun mansikoille ja herneille!

Vauvan tavaroita on alkanu kertyyn tosi hyvin. On jo kehto, turvakaukalo, sitteri, paljon vaatteita, hyppykiikku, vaunut ja tänään haen vielä hoitoalustan. Ihanaa kun kaikki alkaa tuntua "todelliselta" kun on vauvan tavaroita valmiina. :) 

Paino lähti reilu viikko sitten pieneen nousuun. Eli nyt on tullu 6kg lähtöpainosta. 24 viikkoon asti painonnousu on kuulemma suurinta, eli tän viikon jälkeen muka pitäis taas hidastua. Katotaan nyt.. Kun mun laskujen mukaan se painonnousu ei juurikaan muuttunu suuremmaks 17 viikon jälkeen niinkun piti. Ei haittais yhtään vaikken lihois. :D Just kattelin koneelta kuvia että oonpas mä ollu hoikka ennen raskautta! Toivottavasti palaisin samoihin mittoihin. :D 

Suurehko masu...

Viime viikonloppu menikin tosiaan hyvin pitkälti autossa istuessa ja ulkoillessa kun oltiin Kuhmossa. Isi ajo ekaa kertaa sm-luokassa jäärataa ja me oltiin vauvan kans mukana kannustusjoukkoina! :) Oli kylmää kyytiä puuhailla jäällä 7 tuntia putkeen, mutta oli hurjan kiva ja jännittävä päivä! Seurasin innolla eri sarjojen lähtöjä, yhdeks suosikiks osottautu sivuvaunumotskareitten luokka! Se oli täysin jotain muuta kun olis voinu kuvitella.. Tyypit roikku sieltä vaunusta puolella jos toisella ja vauhti oli kova! Yhdessä ratamoottoripyörien kisassa sattu paha kaatuminenkin ja pelästyin varmaan enemmän kun kuski. Tilanne näytti tosi rajulta kun kuski raahautu kilpailijan takapyörän alla lumivalliin varmaan 100km/h vauhdilla.. Mutta Juupe ajo hyvin eikä sattunu mitään, joten oon tyytyväinen. :) Kotimatka Kuhmosta Koskiin oli kyllä tuskaisen pitkä. Kumpaakin väsytti ja tuntu ettei matka lopu koskaan. Kun päästiin kotiin nii nukahdettiin kai viidessä minuutissa. :)

Tässä vielä kuvaa kisoista.

Kickboxer.

Huomenna on ikuisuuksia odotettu päivä kun mennään ultraan kysyyn onko masussa tyttö vai poika. Jotkut (äiti ja Mari) on jo päättäny että se on tyttö, mutta me ei ite arvuutella mitään. Kumpi tahansa käy, pääasia että vauva on terve ja sillä on kaikki hyvin.. Huomisen jälkeen saan ostaa vaatteita niin ettei tarvi penkoo neutraaleja värejä. :D

Vauva potkii nyt jo joka päivä ja välillä aika kovaakin. Niin kovaa että isikin tuntee potkut jo kädellä. <3 Kaikkialla sanotaan että vauvat potkii iltasin paljon mutta meidän vauva potkii kyllä keskellä päivääkin. :D Välillä ihan tosissaan.. Kunnon myteri masussa. Mutta äiti on vaan ilonen. :) Ainakin vielä kun ne potkut ei satu.. :D

Nyt sohvalle pitkäkseen tunnusteleen potkunyrkkeily reenejä. :)

Clap along if you feel like a room without a roof!

Aika kuluu kovaa vauhtia ja nyt ollaan viikolla 19+3. Vauva kasvaa hurjaa vauhtia ja toissapäivänä sain kokea kuinka elämä siellä masussa potkas ekaa kertaa. Makoilin sohvalla ja katoin telkkaa kun yhtäkkiä tunsin navan lähellä potkun ja pelästyin. Jähmetyin paikalleni kuulosteleen että apua, mikä se oli kunnes tuli uus potku. Itkin ja nauroin samaan aikaan ja kyyneleet valu pitkin poskia ja isi katto että tuliko toi nainen nyt hulluks vai mitä tapahtuu.. Itkun ja hysteerisen naurun seasta sain soperrettua että "vauva potkas" ja isi oli kun naantalin aurinko sen jälkeen. :) Olipa jännittävä päivä. :)

Ens viikolla on kauan odotettu ultra, jossa selviää vauvan sukupuoli, enkä malta odottaa että pääsen ostaan vaatteita! Kaikki odotus jollain tavalla konkretisoituu kun saa tietää enemmän. Hyvä myös saada selvyys siitä, onko vauvalla kaikki hyvin ja onko se kehittyny niinkun pitää. Pieni jännitys tietenkin on että mitä jos jotain poikkeavuutta löytyy, mutta uskon että kaikki on hyvin, kun lähtökohdat raskauteen on ollu koko ajan hyvällä mallilla. :)

Tällä viikolla oon todennu olevani kai nykyään allerginen äyriäisten lisäks myös pähkinöille. Söin pari palaa pähkinäsuklaata ja kieltä ja kitalakee alko heti kutittaa, jonka jälkeen oksensin ja maha oli tosi kipee. Maha on itse asiassa ollu kaks päivää sen jälkeenkin kipee, mutta muita oireita ei oo enää ollu. Ehkä raskaus herkisti sille allergeenille tai jotain, koska en aiemmin oo saanu mitään oireita pähkinöistä?

Sitten jotain kivaa.. : Meillä on alkanu näkyyn kevään merkkejä! Räystäät tiputtaa vettä, lämpömittari on nollassa lähes joka päivä ja linnut laulaa. :) Huomaan ajattelevani kesäisiä asioita koko ajan. Ensimmäistä kertaa elämässäni mulla on oma piha jossa saan touhuta. Haluaisin istuttaa jotain kukkia meidän terassin viereen ja ostaa muutamia amppeleita ja ruukkuja joihin saa nättejä kesäkukkia. Pienestä pitäen mun lemppari puu on ollu tammi, koska tammen lehdet ja varsinkin tammen terhot on niin kauniita. Arvatkaa mitä! Meidän pihassa kasvaa tammi! Ja mulla on oma pyykinkuivausteline ulkona. Oon kai hullu kun odotan kesäpäiviä, jollon saan pestä pyykkiä ja ripustaa ne ulos kesätuulen kuivattavaks. :D Rakastan rannassa pestyjen mattojen mäntysuovan tuoksua. Ja puusaunan tuoksua. Ja grillin tirisevää ääntä kesäillassa. Koen oppineeni arvostaan elämän pieniä asioita. :)

Tässä kappale, joka saa hymyn huulille joka päivä kun se pärähtää soimaan mun pikkuruisesta keittiöradiosta:

http://www.youtube.com/watch?v=y6Sxv-sUYtM

Kuunnelkaa, hymyilkää ja tanssikaa! Ja iloitkaa niistä pienistä asioista. <3

Gettin fat - with the perfect reason.

Nyt mennään hienosti viikolla 15, ja masu näkyy jo. Painoo ei oo tullu lisää oikeestaan yhtään, mikä onkin outoo.. Kuinka ei liho vaikka lihoo. :D Oikeestihan raskausajan painonnousu on 12-16 kg, mutta suurin osa siitä tapahtuu vasta alkuraskauden jälkeen. Neuvolassa sanottiin että oon varmaan syöny liian vähän kun paino ei muutu mikskään, mutta en mä pysty itteeni pakottaan siihen syömiseen. Mul on vähän huono se kun jos yritän PAKOTTAA itteni syömään niin oksennan. Ei siis onnistu.. :/ Nyt oon siinä vaiheessa että täytyy ostaa äitiyshousut, koska mitkään mun farkuista tai siistimmistä housuista ei enää mahdu mun mahan päälle. Muutenhan ne on vieläkin tosi hyvät mutta mahasta kiristää niin paljon että tulee paha olo. :D Selaan siis fb-kirppistä ja muita vastaavia kun en viittis ihan älyttömyyksiä maksaa vaatteista mitä en kuitenkaan käytä kun puoli vuotta.. Onneks on paljon kavereita ja sukulaisia kenellä on vauvoja niin saan kaikkee sälää niiltä ihan ilmasekskin. :) Vauvalle on jo tiedossa iso kasa vaatteita.. ja mun vanha kehto. Ja yks käytetty turvakaukalo. Ja kantokoppa.. Kaikenlaista sitä ilmestyy kun kyselee. :) Ei tässä vielä onneks kiire oo.

Odotan kauheesti että vauva alkaa liikkuun niin että tunnen sen. Ultrassa nähtiin kuinka se pyörii paljon, mutta liikkeet on vielä niin hentoja ettei niitä huomaa. Kahen - kolmen viikon päästä pitäis alkaa tuntuun. :) Jännittävää!

Töitä ei tällä hetkellä oo, eikä se juuri haittaiskaan muuten mutta kelan tukipäätöksien tekemisessä näyttää kestävän ikuisuus ja säästöt loppuu kohta kesken. Että tiukille vetää ajallisesti niiden päätöstenteko! Tänään just mietin että jestas, mä jään neljän kuukauden päästä äitiyslomalle! :D 31.5, eli just kesän kynnyksellä. Ehtisin siis ehkä oleen mökilläkin tänä kesänä kun laskettu aika on 6.7. Tosi outoo.. Mutta niin kivaa! Odotan meidän kääröö jo kamalasti. <3

Tässä teille REAL FATMAMA:

Vaapukka.

Isoja asioita tapahtuu paljon. Käsitys onnellisuudesta taitaa olla monille utopiaa, koska ei kaikki käsitä että voin olla nyt onnellisempi kun koskaan. 8,5 vuotta opetti tosi paljon, suurin asia mitä opin, on se että täytyy osata arvostaa asioita. Ei oo itsestäänselvyys että on hyvä parisuhde, tai mukava ja turvallinen elämä. Se vaatii hoivaamista, vaalimista, työtä ja varsinkin luottamusta. Tuntuu että oon saanu kaiken mistä oon edes uskaltanu unelmoida.

Mentiin kihloihin samana päivänä kun nähtiin ensimmäistä kertaa meidän pieni vauva, enkä vois olla enää iloisempi tai onnellisempi. Moni on kysyny, ymmärrettävää toisaalta, että onko vauva vahinko, mutta ei oo, vaan suunniteltu jatkumo rakkaudentäyteiselle suhteelle. Kymmenen vuotta pillereitä syöneelle ei juuri satu vahinkoja. ;) Eli vauva on toivottu ja rakastettu tapaus. <3

Iskän reaktio on ylittäny kaikki odotukset. Sisko kerto ettei se oo viikkoon puhunu muusta kun vauvasta. Kuullessaan se kaivo konjakit naftaliinista ja nosti maljan, kyyneleet silmissä. Ja äiti alko kutoon sukkia... :D Kaverit on onnessaan mun puolesta ja erityisesti Krisse-täti, Sara-täti ja muu perhe ratkee riemusta. Viikkoja on nyt 12 eli alkiosta on jo muuttunu sikiö ja vauva on ihan totta. Masukin pömpöttää mutta näytän lähinnä lihavalta jos ei tiedä että oon raskaana. :D

Laura ystävällisesti kuulutti tän koko maailmalle facebookissa, joten pahoittelut niille joille en ehtiny kertoon henkilökohtasesti. :)

Home is where the heart is.

Hirveesti hyviä muutoksia...

Kaikki on päälaellaan: uus koti on ihanampi kun olisin koskaan edes uskaltanu toivoo, mies on paras mahdollinen, joskus mietin että näänkö unta? Miten MULLE voi tapahtua näin paljon hyvää yhtäkkiä? Niin vaan tapahtuu ja hyvä niin, koen ansainneeni kaiken tän. Oon onnellisempi kun koskaan ja kaikki on hyvin. Ahdistuksen aiheita tietysti on jotain, niinkun koulu ja jatkuvasti kasvava motivaation puutos. Etenkin yks meneillään oleva kurssi aiheuttaa harmaita hiuksia, yks palautettava tehtävä sai viimesetkin motivaation rippeet katoon kun en osaa tehdä sitä tehtävää yksin. Yritän ja yritän mutta ohjeita ei oikeestaan oo ja oon ihan pulassa. Taas. Koitan jotenkin setviä sen tehtävän läpi mutta en usko että sitä ainakaan hirveen helpolla hyväksytään. Oon viimesen viikon ottanu melko rennosti kun muuttoviikko oli aikalailla voimia vievä kun oli töitä LIIKAA ja kaikki muu hässäkkä siihen päälle. Mutta nyt kaikki alkaa tasottuun ja on ollu kiva olla vaan välillä. Osaan hetkellisesti arvostaa sitä että joskus on tekemättä yhtään mitään.

Kavereillakin tuntuu menevän hyvin, mikä saa mielen iloseks. Kivaa kuulla hyviä uutisia. :)

Kotona on yläkerrassa menossa remontti, toinen huone on jo listoja vaille valmis. Pitäis nyt vaan ostaa sohva alakertaan että saadaan siirtää makkari sinne oikeeseen makkariin.. Vanhastakin talosta näköjään saa tosi kivan ja kotoisan ihan vaan sisustamalla. Huomattiin että tosi pienetkin muutokset onkin isoja muutoksia. Maalattiin yläkerrasta yks seinä valkoseks ja asennettiin vaalee laminaatti niin koko huoneen yleisilme muuttu kertaheitolla. :) Koivukylä ei tuntunu oikeestaan koskaan kodilta niin nyt oon ihan innoissani taas kun saan laittaa paikkoja kuntoon sellaseks kun haluan. Kotona on kiva olla. :)

Laitan joku kerta kuvia näistä mun sisustusräpellyksistä, nyt en viitti ottaa kuvia kun on vielä niin keskenerästä. ;)

K I V A A ! ! ! :)