Tilaukseen yks lottovoitto?

Miks kaiken pitää olla kallista ja asioiden hoidon niin helvetin vaikeeta? Voisko jotkut asiat vaan kumittaa pois elämästä ja piirtää tilalle uusia? Mua ahdistaa. Kohta on kevät ja keväällä elämästä pitäis nauttia mut just nyt mulla on niin hirvee stressi etten paljon nauti mistään. Tunteetkin on niin ristiriidassa että mun pää varmaan halkee kohta. Kuinka uskomattomaan umpisolmuun kaikki voikin mennä!

Enkä haluu luopua Pennistä, mutta ei sitä voi minne tahansa viedä. :( Ääh. Tekis mieli luovuttaa.

Tiesin että tää päivä tulee joskus.

Joskus tuntuu että elämä kohtelee mua liiankin rankalla kädellä. Onnellisuus on tapettu ja asiat menee vuoronperään ihan solmuun. Voin sanoo yrittäneeni viimesen puoli vuotta tosissani pelastaa mun parisuhteen, mutta on vaan asioita, joita ei voi pelastaa. Vieläkin osa musta haluaa vaan taistella todellisuutta vastaan, mutta pakko se on kai uskoo kun totuus paiskautuu vasten kasvoja. Ulkoo mun kuori pysyy kovana, enkä näytä miltä musta tuntuu, mutta sisältä oon hajonnu hiljaa palasiks ja tää päivä sai loputkin murskaantuun.

Lohduttavaa on että jos/kun kaikki loppuu tähän, niin tiedän että mä pääsen ylös. Mulla on niin monta elävää esimerkkiä selviytymistarinoineen, että siihen on luotettava. Olo on tietenkin luonnollisestikin kamala ja itkettää, raivostuttaakin ja saattaisin lyödä jos tilanne tulis eteen nyt. Itkisin ja löisin. Ja sitten katuisin. Mutta löisin. Koko tilanne turhauttaa, koska laitoin niin paljon energiaani siihen. että saisin kaiken toimiin, mutta sitten käykin näin. Luottamus on mennyttä, nyt ehkä vielä enemmän kun ennen. Luulin kahdeksan vuoden olleen niin vankka pohja, että ei tää mihinkään kaadu tää juttu. Tiedän, että on oikein tehdä niinkun ajattelen tekeväni, mutta silti se sattuu, sattuu niin hiton paljon.

Taisin olla päivällä shokissa, koska luulin olevani niin vahva, ettei tää mua satuta.

Pitää vaan muistaa, että paskasta nousee aina jotain hyvää. Ja ettei elämä tähän pääty.