Lisää pökköö pesään.

Takana taas uus täyslaidallinen nolaamista, kun kimi päätti että mut täyty laittaa ojennukseen uudelleen. Facebook ei todellakaan riittäny vaan tästä asiasta piti ruveta huutaan vielä uudestaan, tällä kertaa meijän kavereitten edessä. Kaikki muut on hiljaa kun mä myönnyttelen ja pyytelen anteeks ja pakotin itteni antaan "sovintopusun" vaikka teki mieli purskahtaa itkuun sillä punasella sekunnilla. Alan oleen sitä mieltä että mun elämä on kuraa.

Luulen että mua ei rakasteta. Koska jos rakastettais nii mua ei kohdeltais aina näin.


Mutta mä kestän tän(kin). Vielä joskus tulee se piste kun riittää.

Virheitä ja vahinkoja.

Olotila on se että voisin harkita nopeesti tapahtuvaa itsemurhaa. Tää päivä on ollu yks paskimmista ehkä ikinä syystä että heräsin, olin koulussa ja siivosin. Siivotessa nostin maljakon olkkarin pöydältä hetkeks tv-tason kulmalle, minne se sitten unohtu kun tuli kiire töihin ja oli kymmenen rautaa tulessa. Kissa tietysti kaato sen ja vedet valu mm. pleikkarin ja kotiteatterin päälle. Kimi ystävällisesti on kertonu tapahtuneesta koko maailmalle facebookin välityksellä, jotta kaikki varmasti oivaltaa että olen tahallani jättäny sen maljakon siihen. Kai se on muistanu twiitatakin? Ja päivittää googleplussan? Tai lähettäny kaikille kuvaviestejä tai henkilökohtasta sähköpostia? Vituttaa ittee että piti unohtaa se siihen koska minähän ne kamat oon maksanu. Myöskin tästä facebook päivityksestä ei tietenkään selviä se, että kamat on kuitenkin loppujen lopuks ihan kunnossa ja toimii niinkun ennenkin.

Ansaitsen kaiken, haukut ja pilkat ja huudot ja kaikki, tiedän ja tajuan harvinaisen hyvin. Se, että mut oli pakko nolata KAIKKIEN tuttujen, ystävien, sukulaisten, puolituttujenkin silmissä oli jo silkkaa julmuutta ja inhoo. Nolottaa niin että oksettaa.





Voisin lähtee enkä ikinä tulla takas.

Paistaa se aurinko risukasaankin?

Stressitaso on laskenu roimaa vauhtia ja sen myötä olokin on vähän helpottanu. Ei ahdista enää ihan niin paljon mutta kyllä mä silti tarvin aikaa ihan yksistäänkin. Päätin että oon enemmän mun kavereiden kanssa. Myös niiden joiden kanssa en yleensä oo, kun ei oo muka ikinä aikaa. Näillä kavereilla tarkotan niitä mun koulukavereita, joihin en oo pitäny niin paljon yhteyttä kun toisiin. Esimerkkinä Johanna (tuttavallisemmin Enska), joka asuu kätevästi Kilossa koulumatkan varrella. Oon huomannu et se on tosi kiva kunhan siihen tutustuu. :) En oo ees aikasemmin oikeestaan huomannu, kun oon keskittyny vaan siihen, että pitää mennä äkkiä koulusta töihin tai hakeen Kimi. Nyt se saa pärjätä ihan ite ja mennä bussilla jos mä haluun jäädä jonnekin. Myös Jennillä pitäis käydä useemmin, koska se järkkää aina kaikkia kivoja peli-iltoja, minne en aikasemmin niihinkään oo menny montaa kertaa kun aina on muka jotain. Vaikkei ees oo ollu. Äffällä oon käynykin mutta sielläkin vois käydä enemmän. Ja Terhiin pitäis pitää taas enemmän yhteyttä, sekin on jääny vähemmälle töiden takia. Kyllä mä välillä mutta en joka päivä.. :/

Myös meidän poikien kans haluisin viettää aikaa, Mika, Juho ja Sami on kaikki hirmu kivoja, voihan niiden kanssa vaikka juoda kaljaa jos ei muuta? Tai siis mun tapauksessa siideriä tai lonkeroo. En vaan tiiä mitä hepuleita Kimi sais jos mä niiden kanssa hengailisin. Se kun tuntuu olevan aina mustasukkanen IHAN VÄÄRÄSSÄ TILANTEESSA. Sillon kun ois kiva että sitä ees vähän kiinnostais nii ei hitossa, mutta sit kun ei todellakaan tarvis saada mitään kilareita nii eiköhän sit olla heti ihan varpaillaan. Hohhoijaa.

Suurin osa mun koulukavereista lähtee ens syksynä vaihtoon ja mulla tulee niitä kamala ikävä. Ei tänne jää oikeestaan ketään.

Huomenna lähetään kaksin Tallinnaan ja toivon et reissu ois kiva. Katotaan nyt.

Bongasin eilen Kivenlahti Rockin esiintyjälistalta Sparzanzan. Seki houkuttelis kamalasti! Mutta jäitä hattuun nyt, en mä kaikkialle voi mennä.. :D

SONISPHERE!

Tilanne on edelleen se, että ahdistus on ja pysyy. Ja kotona menee kehnommin.

Positiivista on se, että tänään on talviloman ensimmäinen päivä. Ja tänään ostin ITSELLENI lipun Sonisphereen, jotta pääsen fanittaan Metallicaa kesäkuussa!! Tulee ketä tulee, Jutta ja Olli ainakin.

Kymmenen opintopistettä roikkuu edelleen ja kurssi näyttää merkintää "hylätty". Voishan sen tentit tietty jo arvostella, kiitos.....

Olotila.

Naputtaa mutta tekstiä ei vaan tuu.

Siis kyllä nyt tuntuu ihan tosissaan siltä etten saa happee kaiken tän stressin keskellä. Sunnuntaina on taas yhden esseen deadline ja oon eilisestä asti yrittäny epätoivon vimmalla saada sitä tehtyä. Nyt mulla on vasta kolme sivua ja vähimmäismääräks on asetettu kuus. Ja neljäks pitäis mennä töihin. Ja huomennakin on töitä 11-21. Sunnuntaina on vielä hetki aikaa naputella jos herään aikasin, kolmelta pitää sillonkin jo olla taas töissä. Oon niin kiitollinen että maanantaina alkaa töistä palkallinen talviloma! Se tulee todellakin tarpeeseen... Toivon että tää kiire helpottais edes vähän tän sunnuntain jälkeen. Ehdin jo miettiin että jättäisinkö espanjan kurssin pois tältä keväältä kun sillekään ei tunnu riittävän aikaa. Mutta en osaa päättää kun haluaisin kuitenkin sitä opiskella... Ehkä hengähdän viikon verran ja mietin sitten uudestaan?

Parisuhdekin on melko kuollu/rutinoitunu. Mitään ei enää tapahdu, ollenkaan ikinä. Pointsit sillekin sitten nii.

Takaraivossa kolkuttelee ajatus vaihtoon lähdöstä. En tiedä. Iskä kannustais.