Tunnen epäonnistuneeni täydellisesti tässä parisuhteessa. Kaks viikkoo sitten sain tehtyä päätöksen että yritän korjata kaiken vaikka hampaat irvessä, verta, hikee ja kyyneleitä vuodattaen. Mutta jos toinen osapuoli ei tee samaa päätöstä niin korjaaminen on aika helvetin vaikeeta. Kun asiat ei vaan loksahtele ittestään paikoilleen, vaan niiden korjaamiseks pitää tehdä töitä! Mua suututtaa moni asia just nyt enkä tiedä mikä olis paras tapa vähän rauhottua. Kavereille en viitti puhua, koska oon jo jauhanu liikaa niille tästä asiasta eikä niitä enää jaksa kiinnostaa muiden ongelmat. Nyt joudun sitten oleen viikonloppuun asti kotona yksin miettimässä kaikkee ja halkasemassa pääni. Oivallan koko ajan uusia asioita, mutta en tiedä miten etenisin, tai miten mun kuuluis edetä.
Tälläsinä päivinä tajuaa, kuinka yksin mä olisin jos mä olisin yksin. Kavereilla on aina jotain muuta kun mä oon vapaalla ja sukulaiset asuu jumalan selän takana 200 kilsan päässä. Ehkä mun pitäis hankkia uusia kavereita, lisää niitä? Oon vaan huono lähteen minnekään kun oon niin koti-ihminen. Tykkään siististi ja kivasta kodista, jossa voi olla ja rentoutua kaikessa rauhassa, en oo se joka jaksais joka päivä lähtee jonnekin roikkuun. Ehkä joskus joo mut ei aina.
Hö mulle voi ainakin laittaa viestiä fb:ssa tai tekstaria tai vaikka soittaa! En mä oo kyllästyny, eihän me niin paljon edes olla puhuttu. <3 Mä kumminkin tunnen teiät niin pitkältä ajalta että mä pystyn tostakin asiasta keskustelemaan. :)
VastaaPoistaOikeesti aloin eilen illalla selittää Ollille, että "Jos mä nyt sit menisin sunnuntaina sinne niin pitäisköhän mun mennä autolla vai junalla? Mitä mieltä sä oot?" ja Olli vastaa vaan että "Janinahan oli töissä". :D Kraah. Multa oli menny ihan ohi se sun kommentti.
<3 harmi kun oot niin kaukana.
VastaaPoistaAijaa :o En mä oo nähny mitään kommentteja, paitsi nyt tän :D
VastaaPoista